Poika syntyi siis 7.1.2013, hänet vietii heti lastenosastolle jossa jo vähän annettiin maitoa. Synnyttäjien osastolla pääsin ekaa kertaa yrittää itse, tietenkin hoitajan avustuksella, tosin liiallisella avustuksella. (Eli oltiin siinä silmät kiinni mun rinnoissa, tuli tosi epämukava olo..)
Sattui niin maan perkeleesti :D (anteeks). Osastolla imetys onnistui mielestäni hyvin ja Aleksilla nousi paino. Kävin lastenosastolla syöttää poitsua usein, päästiin imetyshuoneeseen makoilee mikä oli musta hyvä juttu kun saatiin olla kahdestaan.
Kotii lähdettii 13.1. Tulin heti kipeäksi (rintatulehdus, kuume, pyörrytys), joten imettäminen oli tosi vaikeaa, En voinut pitää itestäni hyvää huolta, syyä jne. joten maito alkoi vähenemään. Yritin pumpata mutta sitä tuli vaan 40-50ml. En keksi nyt mitään tekosyitä, mua harmittaa paljon ku en onnistunu niin 'helpossa' jutussa.
Joten Aleksi sai korviketta melkein vuoden.
'Korvikevauvoista ei tuu terveitä'
'Äidinmaito on parhainta'.
Äidinmaito on parasta vauvalle, mutta aina se ei vaan onnistu. Aleksi on ollut täysin terve, lukuunottamatta paria flunssaa. Paino nousi korvikkeella paremmin kuin hyvin. Ja meidän elämä oli huomattamasti parempaa ja helpompaa kun ei tarvinnut tapella imettämisen kanssa.
Mä en vaan ymmärrä miks siitä on tehny niin vaikee ja arvosteltava juttu. Jokainen äiti tehköön mitä haluaa, imettää tai ei. Ei kukaan oo oikeutettu arvostelemaan niin henkilökohtaista asiaa! Oikeen ärsyttää kun kuuntelee/lukee juttuja missä toiset äidit haukkuu toisia, ja aiheena imetys. Miksi?
Pistää aina paremmaksi nämä kukkahattutädit kun on omia kultamussukoita imettäny 2 vuotta :D Se on hienoa, mutta ensikertalaisena se oli hyvin vaikeaa..
Huhtikuussa kun tämä toinen tulee, yritän imettää ja toivon että onnistuu! :)
 |
| rv 16+4 <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti